Anna Kortelaisen tarina

Teos
A S Byatt: Possession, 1990, suom. Riivaus (Marja Alopaeus), Teos 2008.

Mistä kirja kertoo?
A S Byattin Riivaus kertoo rakkaustarinan kahdessa ajassa, nykyhetkessä ja viktoriaanisessa aikakaudessa. Se on dekkarinomaisesti jännittävä romaani, jossa jäljitetään menneisyyden ihmisten salaisuuksia ja samalla tutkitaan oman elämän intohimoja. Kirjan nimi lunastaa lupauksensa.

Tarina
Alkuvuodesta 1991 olin Lontoossa ja äitini pyysi, että toisin tullessani A S Byattin uusimman romaanin. Puhelinkopissa seistessäni en kaukopuhelun rapseelta tahtonut millään saada selvää kirjailijan nimestä, mutta mitenkuten sain sen raapustettua lapulle ja piipahdin kirjakauppaan. Kansikuva oli niin pursuavan houkutteleva, että aloin lukea romaania jo Lontoossa. Pian tajusin, etten pysty päästämään kirjaa käsistäni ja kävin ostamassa äidille oman kappaleen.

Olin aloittanut taidehistorian opinnot vuonna 1987 ja saanut jo hieman käsitystä akateemisesta maailmasta. Opinnot rullasivat mainiosti, mutta koska minulta puuttuu kilpailuviettigeeni, vierastin aggressiivista kilpajuoksua ja meriittikamppailua yliopistossa. Olin jo nuorena tyttönä vakaumukseltani feministi, mutta kavahdin yliopistolla tapaamiani telaketjutosikkoja. Possession-romaani puhutteli minua, nuorta opiskelijaa, hyvin henkilökohtaisesti. Tajusin Byattin osoittavan, ettei opintojen tarvitsekaan johtaa vain ja ainoastaan oppineisuuden osoittamiseen tai akateemiseen ”kalifiksi kalifin paikalle” -jahtiin. Romaani vakuutti minut siitä, että kannattaa opiskella ja etsiä pelotta omaa johtotähteään, väistellä pehmeästi muiden kyynärpäitä ja vaalia rakkautta historiaan, lukemiseen ja kirjoittamiseen.

Romaanin päähenkilöt tekevät irrationaalisia ratkaisuja, koska he haluavat päästä selville mysteeristä. Heittäytyessään etsijöiksi he tekevät aivan oikein. Romaanissa etsitään menneisyyttä älyllä ja sydämellä, nauretaan akateemisille idioottimaisuuksille ja sairaalloiselle kunnianhimolle ‒ ja seikkaillaan! Byatt viettelee lukijan mukaansa niin hullaannuttavasti, ettei tämä tule edes ajatelleeksi, että tässä meillä on kuvitteellinen menneisyys, kuvitteellinen tutkimusprobleemi ja kuvitteellinen tutkimus. Lukija tuntee osallistuvansa suureen seikkailuun, joka liittyy tieteelliseen osaamiseen, päättelemiseen, sinnikkyyteen ja rakkauteen.

Ajattelen Possessionin maailmaa varsin usein. Joskus mielessäni käväisee sen kuvaus rakkauden ujoudesta ja hauraudesta. Usein ajattelen siinä vilahtavaa näkymää, raikasta puhdasta valkoista tyhjää huonetta, jonka vuoteessa on puhtaat mankeloidut lakanat. Tuon mankeloinnin olen tainnut lisätä mielikuvaan itse, mutta olennaista tuossa eräässä kohtauksessa on kaipuu niukkaan seesteiseen kirkkaaseen sieluntilaan. Byatt osaa maalata ikimuistoisia henkilöhahmoja, tilanteita, jännitteitä ja suvantoja.

Yllätyksekseni ja riemukseni olen Possession-romaanin jälkeisinä parina vuosikymmenenä tajunnut, että Byattin romaani on totta. Sen tapahtumat ovat mahdollisia ja siksi omalla tavallaan totta. Kun tarpeeksi etsii ja jaksaa nähdä vaivaa tai tohtii ottaa vastaan onnenkantamoisen, voi päästä samanlaiseen seikkailuun, ihan oikeasti. Se, mikä valloittaa painettuna tekstinä, voi olla myös jakso elämässä, jonka aikana saa jäljittää jotakin ihan omaa ja merkityksellistä.

Anna Kortelainen
kirjailija, FT

Millainen on sinun tarinasi?
Lue osallistumisohjeet
Lue Jari Sinkkosen tarina
Lue Minna Joenniemen tarina
Lue Leena Majander-Reenpään tarina