Jarkko Jokinen: Uneni sijaitsevat sammakoiden valtatiellä

Sadunomaisia, surrealistisia proosarunoja pursuava runoilevan raitiovaununkuljettajan Jarkko Jokisen ensimmäinen runoteos tihkuu lapsekasta tunnelmaa ja hilpeää sanoilla leikittelyä. Yksisarvisten ja puhuvien eläinten täyttämä kokoelma käsittelee aiheita laidasta laitaan, välillä naurattaen – välillä ikävän irvistyksen tuottaen.

Jokinen on paikoitellen hyödyntänyt nonsense runoutta Lewis Carrollin tyyliin. Lievästi vinksahtanut maailmankuva tulee esiin joka sivulla, ja edes veikeä ulkoasu ei täysin peitä joskus jopa melankolista ja apaattista asennetta, joka pyrkii esiin rivien välistä. Tämän synkkyyden kautta tarkastellaan kaikkea hektisestä arkielämästä pinnallisuuteen asti. Proosarunojen minäkertoja seikkailee sivuilla niin suklaasfinksin kuin Pyhän Pietarinkin kanssa, sekä tarjoilee päiväkahveja itse maailmalle.

Melankoliaa verhoava lapsenomainen ajatusmaailma vetoaa kaikenikäisiin: osittain satuhahmoja täynnä vilistävä ja osittain seksin ja alkoholin täyttämään teokseen on ehkä yritetty sulloa liikaakin ideoita. Kokoelman valitettava epätasaisuus käy ilmi, kun parhaimmat runot riemastuttavat nokkeluudellaan ja seuraavan sivun riimit eivät aiheuta kuin myötähäpeää. Kokoelman runot eivät parhaimmillaankaan yllä suuriin syvyyksiin, mutta eipä niitä sellaiseen varmasti tarkoitettukaan. Kielellä leikittely ja iloiset ilmaukset jättävät pienistä puutteista huolimatta hyvän maun lukijansa suuhun.

Runoja tukevat kuvittaja Teemu Juhanin mustavalkoiset piirrokset, jotka tuovat herkästi mieleen Roald Dahlin klassikkoteokset taikka Tim Burtonin hullunkuriset elokuvat. Kuvitukset ja runot toimivat yhdessä saumattomasti piirrosten antaessa välähdyksen riimien maailmaan. Kokonaisuudessaan mieltä ilahduttava runoteos on loistava alku Jokisen runoilijan uralle ja jättää toivomaan uusia loruiluja.

4/5