Veera Laitinen: Surunsyöjät

Veera Laitisen (s. 1997) esikoisromaani on voimakasta tarinankerrontaa nuoresta Hope McKayasta, jonka elämä on tähän asti ollut yhtä tragediaa. Perheensä menettänyt tyttö asuu kahdestaan mumminsa kanssa ja ihastuu pienen kotikaupunkinsa uuteen komeaan ja hieman pelottavaan tulokkaaseen, Victoriin.

Hopella on tapana leikkiä hengellään ja kokeilla mitä vaarallisimpia temppuja. Kuten pyörällä ajamista kapealla sillankaiteella. Tällaisessa tilanteessa Hope törmää Victoriin ensimmäisen kerran. Mutta Victor näyttää pettyneeltä ja Hope pitää poikaa omahyväisenä ja ylisuojelevana, joten kuultuaan Victorin aloittavan samassa koulussa, Hope ei innostu ajatuksesta, kuten muut tytöt – jotka kirjaimellisesti jo unelmoivat uuden, upean kundin iskemisestä.

Pian Hope huomaa miten kylmästi Victor käyttäytyy häntä kohden. Poika ei edes tervehdi. Joten Hope päättää ottaa tehtäväkseen saada Victorin huomio, edes pienen tervehdyksen ajaksi. Loppupeleissä Hope saa Victorin huomaamaan itsensä, ja he alkavat viettää yllättävän paljon aikaa keskenään. Niin paljon, että Victorista paljastuu uusia, kummallisia puolia, joita Hope alkaa selvittää.

Surunsyöjät aloittaa uuden samannimisen romaanisarjan melkoisen psykologisella ja paranormaalilla pohjalla. Kirja koukuttaa lukijan heti alkutekijöissä mukaansa ja piinaa lukijaa yön pikkutunneille asti, kunnes kirjan on saanut luettua.

Oli erilaista lukea tuotosta itseään nuoremmalta kirjailijalta. Alussa oli hieman skeptinen fiilis, mietitytti, että millaista tästä nyt sitten tulee, mutta lopputulos yllätti iloisesti!

4/5