Kirjailijavierailu Suomen pienimmässä koulussa

Kertomus kirjailijavierailusta Utön koulussa 8.11.2022

Kouluvierailukutsu tarkoittaa minulle yleensä vähintään kolmen päivän reissua. Ensin laivalla Saaristotien varteen, siitä autolla Paraisille, yöpyminen äidin luona, vierailupäivä, yöpyminen äidin luona ja takaisin kotiin. Samasta syystä kirjailijavierailut ovat Utössä harvinaista herkkua. Tällä kertaa minun ei tarvinnut poistua kotisaarelta. Meiltä kävelee Utön alakoululle muutamassa minuutissa. Paikka oli tuttu. Olin vetänyt siellä sanataidepajoja jo vuosituhannen ensimmäisellä vuosikymmenellä. Sen jälkeen oppilaat ja opettajat ovat vaihtuneet moneen kertaan. Nyt oppilaita on kuusi.

Puolisoni kääntäjä Susanna Sjöman oli vieraillut koululla jo 27.10. Oppilaat olivat olleet kivoja ja kysymykset hyviä. Omaa vierailuani edeltävänä lauantaina saaressa järjestettiin perinteinen verkkokalastuskilpailu ja siihen liittyvä kalajuhla, jonka melskeissä sovimme Tytti-open kanssa vierailuajankohdasta. ”Tule vaikka ensi tiistaina.”

Tytti-ope toivotti minut tervetulleeksi, moikkasin oppilaita ja purin kirjakassini sisällön opettajanpöydälle. Kerroin aluksi vierailun ohjelmasta, ja sitten aloin toteuttaa sitä. Puhuin kirjailijantyöstä, miten saan ideat kirjoihini ja millaista on yhteistyö kuvittajan ja kustannustoimittajan kanssa. Utön koulussa, kuten koko Paraisten kaupungin perusopetuksessa, oli teemana yrittäjyys. Syksyn mittaan koulussa oli vieraillut mm. paikallinen majoitusyrittäjä, veneiden suunnittelija ja kääntäjä. Piti siis avata hiukan myös kirjailijan tulonmuodostusta, tekijä- ja Sanastopalkkioita sekä apurahojen merkitystä.

Oppilaat seurasivat selostustani keskittyneesti. Korostin myös lukemisen tärkeyttä. Oppilaat kertoivat suosikkikirjoistaan, ja Utön pieni sivukirjasto oli heille tuttu paikka. Aika kului älyttömän nopeasti, vaikka kysymyksiä ei kovin paljon tullutkaan.

Luin pätkän tuoreesta kirjastani Kalastuspartio Verkkoviikarit (Karisto 2022, kuvitus Anton Lipasti) sekä Mun isäni on avaruusmies -nuortenromaanistani (Tammi 2012). Kummankin teoksen tapahtumat sijoittuvat Utötä muistuttavalle majakkasaarelle, joten oppilaiden oli helppo samastua tekstien sisältöön.

Sanataideharjoituksen aluksi jaoin oppilaille ”henkilökortit” ja heijastin valkokankaalle kuvan ihmisestä, joka kuuntelee kolhiintuneen torven avulla ääniä maisemassa. Oppilaiden tehtävänä oli keksiä henkilölle nimi, ammatti, lähimmät ihmissuhteet, lemmikkieläin, luonteenpiirteitä, harrastus, ja niin edelleen. Koska vierailuaika alkoi loppua, sovimme, että tehtävä puretaan oman open kanssa seuraavalla äidinkielentunnilla. Myöhemmin kuulin, että ”henkilökortista” oli ollut apua myös joulunäytelmän henkilöhahmojen suunnittelussa.

Kotiin päästyäni nukuin puolitoista tuntia, ja yöllä nousi kuume. Pari päivää myöhemmin selvisi, että kaikki me, myös Tytti-ope ja kouluavustaja Vilma, jotka olimme istuneet kalajuhlassa samassa pöydässä, olimme sairastuneet koronaan. Onneksi koululaiset eivät sairastuneet. Vierailu sinänsä sujui mielestäni oikein mainiosti.

– Markku Karpio, 2023

Kirja eläväksi -hanke tarjosi vierailuja niille kouluille ja kohderyhmille, joille ne muuten eivät olisi saavutettavissa. Hankkeen kautta järjestettiin yhteensä 150 kirjailijavierailua ympäri Suomen vuosina 2021-2022. Hankkeen on rahoittanut opetus- ja kulttuuriministeriö.

Tutustu hankkeeseen: Kirja eläväksi – kirjailijavierailuja kouluihin ympäri Suomen.

Markku Karpio Lukukeskuksen kirjailijavierailupalvelussa: lukukeskus.kirjailijavierailut.fi