Koen itseni hyvin etuoikeutetuksi, sillä olen saanut näiden kahden viimeisen vuoden aikana kuunnella lukemattomia nuoria. Mun tarina -työpajoissa on ollut hyvin heittäytyvä tunnelma. Luottamus, jota oppilaat osoittivat meitä ohjaajia kohtaan, ei unohdu koskaan. Vaikka työpajoissa säilyikin rentous, olivat ne varsin intensiivisiä ja tunteikkaita – tyypillistä luovan kirjoittamisen tunneille varsinkin, kun tekstit luetaan ääneen. Olen oppinut itsekin näiden muutaman vuosien aikana valtavasti, ja tästä mahdollisuudesta haluan kiittää kollegojani, Lukukeskusta sekä Koneen Säätiötä.

Nyt toteutettu tutkimus on hieno etappi ja jonkinlainen henkilökohtainen tunnustus tehdystä työstä, sillä olemme toimineet lavarunouden kentällä Juho Kuusen kanssa sen alkuajoista lähtien, hieman yli kymmenen vuotta. Hankkeen alkaessa lähestyin kyselyn avulla Suomessa toimivia äidinkielen opettajia, jotka kertoivat, että tukea lukemiseen ja kirjoittamiseen innostamisessa kaivattiin. Samalla lavarunouteen, ja varsinkin sen vierassanaan, spoken wordiin, suhtauduttiin skeptisesti (Taustakysely äidinkielen ja kirjallisuuden opettajille -Survey Monkey -kysely, 2018). Tämä oli herkullinen lähtökohta, ja koen vahvasti, että pystyimme osoittamaan ennakkoluulot vääriksi.

Hanke päättyi keväällä 2020, mutta jatkuu kaiken oppimamme pohjalta niin nuorten runoklubitoiminnassa kuin erilaisina työpajoina, mentorointina sekä muina kohtaamisina. Nyt laaditut työpajametodit ovat omassa käytössäni. Tämä julkaisu on suunniteltu tueksi erityisesti opetusta ja tutkimusta varten – vaikka toki aineisto on relevanttia kaikille, joilla on linkki nuoriin ja lavarunouteen. Toivomme, että tarjoamamme tehtäväpaketit toimisivat niin kuin ne onkin tarkoitettu – ilman meitä ohjaajia toimiviksi, itse käytettäväksi ja hyödynnettäväksi, mutta myös inspiraatioksi.

Julkaisun artikkeleissa tarjotaan näkökulmia lavarunouteen, tarjotaan kirjoitus- ja esiintymistehtäviä sekä huomioidaan nykyinen opetussuunnitelma siten, että metodit ovat hyödynnettävissä esimerkiksi yläasteen tai lukion äidinkielen ja kirjallisuuden opetuksessa.

Runous, lavarunous ja spoken word eivät ole hyödyllisiä vain taiteen tai kielen opetuksessa – niitä voi soveltaa myös monissa yhteiskuntaa, nykyaikaisia ilmiöitä ruotivissa, nuorten hyvinvointia ja psykologiaa sekä kommunikaatiota ja viestintää koskettavissa opetussisällöissä ja tuntitehtävissä. Työpajat itsessään tekevät opiskelijasta toimijan, sillä työpajojen punaisena lankana on läpi hankkeen toiminut oppilaslähtöisyys ja luokan sisäinen vuorovaikutus.

Nuorten runoklubitoiminta on nyt vakiintunut pääkaupunkiseudulla, ja kerää parhaillaan satoja osallistujia. Lavarunous ja spoken word jatkavat kasvuaan nuorten itsenäisinä kirjallisuusharrastuksina yhä vahvemmin. Erityisen onnistuneena koettiin väylä, jonka kautta lukiotyöpajoista nuoret jatkoivat vapaa-ajan runotoiminnan piiriin. Nuoria on toiminnassa mukana lähes jokaisesta vierailemastamme lukiosta.

Lavarunous taiteenlajina kasvattaa edelleen suosiotaan, ja nyt myös uuden sukupolven voimin. Lavarunous löytää tietään erilaisiin oppimisympäristöihin monipuolisuutensa ja monitaiteisuutensa voimin – se on myös käyttökelpoinen metodi kielenoppimiseen, tunteiden sanoittamiseen ja sellaisille oppijoille, jotka eivät välttämättä aiemmin ole identifioineet itseään kirjoittajiksi joko kiinnostuksen puutteesta tai siksi, että he olisivat epäilleet taitojaan.

Lavarunousmenetelmät tarjoavat myös valikoimaa oman äidinkielen opetukseen sekä ryhmiin, joissa esiintyy kielivarianssia. Työpajat ja tehtävät noudattavat lukion ja yläasteen mukaista opetussuunnitelmaa.

Lavarunouden työpajojen vaikuttavuutta lukiokontekstissa on tarkasteltu esimerkiksi niiden muutoksien kautta, joita ne synnyttivät sekä opettajissa että oppilaissa. Tutkija, FM Riina Kontkasen analyysin mukaan työpajat herättivät ahaa-elämyksiä vanhanaikaiseksi mielletystä runoudesta sekä loivat kiinnostuksen lavarunouteen. Myös kirjoittamisen kynnys madaltui. Työpajoissa kautta linjan koimme yhteisesti myös vahvaa voimaantumista, liikutusta ja ihailimme sitä tapaa, kuinka oppilaat huomioivat uudella tavalla toistensa elämänkokemuksia ja kenties uusiakin kykyjä. Työpajoissa herkistyttiin, itkettiin ja jaettiin ryhmähalauksia. FT Merja Kauppinen on tarkastellutkin erityisesti osallistujien emotionaalisia reaktioita kerätyn tutkimusaineiston perusteella, ja argumentoinut, kuinka lajilla olisi potentiaalia kirjallisuusterapeuttisena menetelmänä.

Tätä esipuhetta kirjoittaessa maailma on myllerryksen alla. Korona-pandemian aikana koulut on suljettu ja kohtaamiset kielletty; kaksi aluetta, jolla lavarunous yhteisöllisenä taidemuotona erityisesti kukoistaa. Kuitenkin on ollut erityisen merkittävää huomata, kuinka monen ikäiset, mutta erityisesti nuoret, jakavat lähes päivittäin itsestään runovideoita ja järjestävät runoluentoja erilaisia digitaalisia alustoja käyttäen. Kun juttelen nuorten kanssa, on minulle nykyään täysin arkipäiväistä kysyä, koska he ovat viimeksi kirjoittaneet, ovatko he tulossa esittämään omia tekstejään seuraavalle runoklubille tai mitä kirjallisuutta he tällä hetkellä juuri kuluttavat. Ilmiö on ollut läpäisevä, eikä se yhteen kulkutautiin kaadu. Päinvastoin: epävarmoina, mutta myös globaalin ilmastokriisin aikoina, juuri yhteen tuova runonlausunta voi olla tulevaisuuden harrastuksista yksi keskeisin ja kokoavin.

Kiitokset

Jyväskylän Gradia-lukio, Turun Lyseon lukio, erityiskiitos myös kirjamessuvierailustanne ja osallistumisesta ohjelmaamme. Oulunkylän lukio, Herttoniemen lukio, Vaskivuoren lukio, joiden vierailut ja opettajien vieraanvaraisuus jäävät ikuisesti sydämiimme, Vuosaaren lukio, Rudolf Steiner -koulun lukio, myös suurkiitos teille aktiivisuudestanne nuorten open mic -tilaisuuksissa, Kuusamon lukiolle ja ammattikoululle kiitos osallistumisesta seminaariin ja kiitos Helsingin yhteislyseo inspiroivista tunneista.

Erityisen lämmin kiitos Helsingin Diakonissalaitoksen Vamos-ryhmille, joissa olemme vierailleet tasaisesti kolmen vuoden aikana. Kohtaamiset ovat olleet hyvin mieleenpainuvia.

Hankkeen aikana järjestettiin työpajoja myös Turun, Mikkelin, Jyväskylän, Kuopion, Sievin, Helsingin, Vantaan ja Espoon kirjastohenkilökunnalle. Erillisiä työpajoja ja vierailuja järjestettiin Vuosaaren, Pasilan, Jyväskylän ja Turun pääkirjastossa. Aiheina olivat muun muassa nuorten tavoittaminen kirjallisen toiminnan pariin sekä lavarunous kulttuurina.

Nuorten open mic -tilaisuuksia järjestettiin kolmen vuoden aikana Kolo-kahvilassa, Kallion Stidilässä, Runokuussa Lavaklubilla, keskustakirjasto Oodissa, Otavan kirjakahvilassa sekä tapahtumapaikka Gloriassa YA-kirjallisuusfestivaaleilla, Vuosaaren kulttuuritalo Vuotalossa, Helsingin ja Turun Kirjamessuilla sekä Tampereen Tarinatehtaassa. Kiitos paikkojen henkilökunnalle, cateringeille ja tuottajille, jotka ottivat nuoret joustavasti ja sydämellisesti vastaan!

Nuorten open mic -kulttuuri levisi aktiivisten kirjallisuushahmojen kautta myös Turkuun ja Tampereelle – syvä kumarrus!

Kosmos kustannus julkaisi ja kokosi vuonna 2019 hankkeessa tavoitettujen nuorten tekstejä upeaan Voidaan puhua jossitellen -kirjaan. Kiitos teille nuorille, lahjakkaille kirjoittajille – teistä kuullaan vielä.

Hankkeesta järjestettiin Nuorisopäivät- iltapäiväseminaari Koneen Säätiön tiloissa syksyllä 2019, jossa kohtasivat niin opetusalan ammattilaiset, kustannusmaailma, rahoittajat kuin tutkijapuolikin.

Lavarunous levisi nuorten tietoisuuteen myös sosiaalisen median ja esimerkiksi YouTubeen ladattujen esittelyvideoiden avulla. Merkittävää on myös, että monet nuoret ovat esimerkiksi Instagram-alustoilla määritelleet itsensä esiintyviksi runoilijoiksi. Näin ilmiö on jalkautunut pysyvästi myös nuorten itsenäiseksi harrastukseksi, jolloin nuori itse toimii tekijänä ja ilmiön välittäjänä, eikä siihen varsinaisesti tarvita enää muita instansseja.

Nuorten open mic -tiimiin tulivat Kallion lukiosta nuoret tekijät itse mukaan – suuri ja rakkaudellinen kiitos Marjuli Heliölle, Natalia Karjalaiselle ja Iiris Miettiselle, joiden kanssa tulevaisuus esiintyvän runouden ja nuorten yhdistämisessä on nyt vakaalla pohjalla.

 

Lue koko raportti