Lapset, nuoret ja lukeminen muuttuvassa mediaympäristössä

Suomen myydyin kirja on ollut jo kaksi vuotta peräkkäin lasten äänikirja, sillä ruotsalaisen Karl-Johan Forssén Ehrlinin Kani joka tahtoi nukahtaa (2015) on hallinnut myyntitilastoja vuodesta 2021 alkaen. Ehrlinin nukutussadun suosio on herättänyt huolta lastenkirjallisuuden ja lukemisen tulevaisuudesta digitalisoituneessa maailmassa. Eikö lapsille lueta enää perinteisiä iltasatuja, vaan laitetaan vain kirja pyörimään älypuhelimelta? Entä lukevatko TikTokiin kiinni kasvaneet nuoret enää ollenkaan?

Huoli lukemisen vähenemisestä ja kirjallisuuden paikan kapenemisesta digitalisoituvassa kulttuurissa on monin paikoin perusteltua. Vapaa-aikatutkimukset osoittavat lukemiseen käytetyn ajan vähentyneen samalla, kun suomalaisten yhdeksäsluokkalaisten lukutaito on laskenut PISA-tutkimuksesta toiseen jo yli vuosikymmenen ajan. Toisaalta oppimistulosten laskuun on todennäköisesti monta eri vaikuttavaa tekijää.

Ainoastaan yksi asia näyttää jatkuvasti yhä selvemmältä: lukuharrastus edistää lukutaitoa ja oppimista jo ensimmäisten kouluvuosien aikana. Lukemisen tukemiseksi on siksi kannattavaa kokeilla kaikkia mahdollisia keinoja. Myös digitaaliset välineet ja alustat tarjoavat lasten, nuorten ja perheiden lukuharrastukselle monenlaisia mahdollisuuksia.

Äänikirjojen suosio e-kirjoja suurempi

Viime vuonna ääni- ja e-kirjojen myynti kattoi lähes puolet kirjojen kokonaismyynnistä. Äänikirjat kiilasivat koronavuosien aikana e-kirjojen ohitse ympäri maailman. Suomessa äänikirjabuumiin kytkeytyy monia hankalia kysymyksiä esimerkiksi kirjailijoiden elantoon ja tekijänoikeuksiin liittyen, mutta kehityksessä on paljon hyvääkin. Äänikirjojen suosio näyttäisi esimerkiksi pidentävän kirjojen elinkaarta.

Lisäksi äänikirja voi houkutella lukuhaluttomankin lapsen tai nuoren kirjallisuuden maailmaan. Kun lukutekniset esteet poistuvat, jää tilaa keskittyä tarinaan. Äänikirjaan uppoutuminen vahvistaa positiivisia lukukokemuksia ja siten myönteisempää suhdetta kirjallisuuteen yleensä.

Äänikirjat ovat onnistuneet sujahtamaan osaksi monien suomalaisten kotien arkea. Kani joka tahtoi nukahtaa myyntilukuineen on tästä oivallinen esimerkki, sillä kirjan suosio johtuu lopulta hyvin arkisista syistä. Kirjat ovat perheissä myös käyttöesineitä, ja Kani joka tahtoi nukahtaa on varsin täsmälliseen tarkoitukseen suunniteltu iltasatukirja. Kirjalla on tarkoitus auttaa lapsia nukahtamaan ja tarina voidaan lukea uudelleen ja uudelleen, vaikka monta kertaa saman illan aikana.

Kanikirja istuu äänikirjamuotoon hyvin ja toistuvasta lukemisesta syntyy runsaasti aikaperusteista myyntiä, toisin sanoen toistokertoja suoratoistopalveluissa. Niinpä sen suosio kertoo ennen kaikkea mediaympäristön muuttumisesta, sillä samaan aikaan esimerkiksi kirjastoista on lainattu lasten ja nuorten aineistoja ennätyspaljon. Painetun kirjan asema näyttää yhä vankalta myös nuorten lukijoiden elämässä.

Miltä näyttää lukemisen tulevaisuus?

Digitaaliset kirjallisuuden muodot kehittyvät koko ajan. E-kirjojen rinnalle on noussut monissa palveluissa e-äänikirja, jonka lukija voi katsella ja kuunnella kirjaa yhtä aikaa. Tämä kirjaformaatti tarjoaa selkeän edun lukemisen tukemiseen silloin, kun tarvitaan kirjallisuutta monilla kielillä. Samaan aikaan varsinkin lapsille suunnatut äänikirjat hyödyntävät yhtä enemmän kuunnelmamaisia elementtejä, kuten lauluja tai äänitehosteita. Kirjoja myös julkaistaan yhä enemmän suoraan äänikirjamuotoon.

Toistaiseksi sähköisten materiaalien saaminen esimerkiksi kirjastojen valikoimaan on painettua materiaalia haastavampaa. Käytännössä laajimman digitaalisen valikoiman äärelle pääsevät lapset, nuoret ja perheet, joilla on käytössään jokin kuukausimaksullinen kirjapalvelu. Oppimisen ja lukutaidon eriytyessä olisi tärkeää varmistaa nuorten lukijoiden yhdenvertaisuus myös kirjojen saavutettavuuden kannalta.

Lukemisessa monipuolisuus on hyvästä, ja varsinkin lasten ja nuorten kanssa toimiessa on hyvä tarjota heille pääsy monenlaisten tekstien ja kirjojen äärelle. Toisaalta lasten ja nuorten suhde eri kirjaformaatteihin on hyvin henkilökohtainen aivan samalla tavalla kuin aikuisillakin: toiset tykkäävät äänikirjoista, toiset taas haluavat lukea perinteistä painettua kirjaa. Lisäksi nuorilla lukijoilla on arjessaan paljon muutakin lukemista kuin kirjoja: pelitekstejä, fanifiktiota, sosiaalisen median sisältöjä… Nämä sisällöt vaativat lukutaitoja, joita monet lukutaidon mittarit, arviointitavat ja tutkimukset eivät tunnista.

Kirjoittaja työskentelee Opetushallituksen Lukutaito-ohjelman (Lukuliike) erityisasiantuntijana sekä viimeistelee väitöskirjaa lasten ja nuorten digitaalisesta vapaa-ajan lukemisesta.

Lähteitä ja linkkejä:

Gustaffson, Miia (2023). Lasten nukutussatu jälleen ylivoimainen ykkönen – tällaisia kirjoja suomalaiset lukivat viime vuonna. Yle 26.1.2023.

Kalenius, A. (2023). Sivistyskatsaus. Opetus- ja kulttuuriministeriö. Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2023:3.

Leino, K., Ahonen, A. K., Hienonen, N., Hiltunen, J., Lintuvuori, M., Lähteinen, S., Lämsä, J., Nissinen, K., Nissinen, V., Puhakka, E., Pulkkinen, J., Rautopuro, J., Sirén, M., Vainikainen, M.-P., & Vettenranta, J. (2019). PISA 18: ensituloksia. Suomi parhaiden joukossa. Opetus- ja kulttuuriministeriö. Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja, 2019:40.

Suomen kustannusyhdistyksen vuositilasto.

Ukkola, A. & Metsämuuronen, J. (2023). Matematiikan ja äidinkielen taidot alkuopetuksen aikana – Perusopetuksen oppimistulosten pitkittäisarviointi 2018–2020. Kansallinen koulutuksen arviointikeskus. Julkaisut 1:2023.