”Sanat herättävät ajatuksia ja ajatuksista lähtee teot.”
Oskari
Oskari oli kuullut lavarunoudesta tv:sta ja Youtuben kautta, mutta varsinainen oma kirjoittaminen lähti liikkeelle koululla pidetyn työpajan innoittamana. Työpaja toimi siis suurena inspiraationa pintapuolisesti tuttuun aiheeseen. Lavarunous tuli työpajoissa uudesta näkökulmasta ja antoi uutta tietoa. Oskarin luokalla muutama tykkää räpista, mutta ”perinteinen” runous on hänen mielestään suurelle osalle vierasta.
Mitä lavarunous voisi tuoda elämään (=asia on verraten uusi)?
”Uusia kokemuksia, joiden pohjalta voi sitten kirjoittaa enemmän. Lavarunous on harrastus, joka ruokkii itse itseään. Laajempi lavarunouskulttuuri tapahtumineen on vielä vähän ”hämärän peitossa, jaksaako sitä ruveta tekemään”.
Oskari harrastaa musiikin säveltämistä ja tuottamista, elektronisesta tanssimusiikista kokeellisempaan jazziin ja fuusioon. Runoutta ja musiikkia voisi ehkä yhdistääkin.
Minkä takia lavarunous on tärkeää?
”Nykyään leffoissa ja muuallakin informaatio ja sanoma syötetään sana sanalta, kerrotaan mieluummin kuin näytetään. Mun mielestä runoissa on se potentiaali, että ei tartte sanoa asioita suoraan, vaan ne voi ilmaista, vaikka metaforilla tai personifikaatiolla. Tällanen tapa viestiä informaatiota pitää aivot virkeinä.”
Missä tai miten lavarunoutta voi oppia?
”Tekemällä. Se on vähän kuin musiikki tai matematiikka, molempia oppii tekemällä. Seuraamalla muita voi oppia sellaista mitä ei kannata tehdä, eli oppia muiden virheistä. ”
Millaisia asioita haluaa tuoda teksteissä esille?
Oskari kertoo kirjoittavansa runoja lähinnä ironian takia, hän pitää tragikoomisista teksteistä ja mustasta huumorista. ”Niiden avulla on hauska viestiä omia ajatuksia.” Palautetta hän on saanut äidinkielenopettajilta ja Auralta, enimmäkseen positiivista ja rakentavaa.
Kavereille hän ei ole juurikaan näyttänyt tekstejään. ”Oisko se sen arvoista. Niille lavarunous tai runous ylipäätään ei kuitenkaan merkitse mitään. Ainoa kommentti, jonka ehkä saisin, olis ´miks sä et oo räppäri? ´.”
Ryhmähenki/paine luokkatilanteessa: miten kokee tämän?
”Mä en ite pelkää sitä, mutta en myöskään koe suurta empatiaa niitä kohtaan jotka kärsii ryhmän paineesta. Mua itseäni ei pelota näyttää miltä musta tuntuu ja mua on välillä kritisoitukin suorasanaisuudesta. Se, että ei ota asioita liian vakavasti. Aika moni ottaa koulussa asiat aivan liian tosissaan, jos tapahtuu jotakin vähänkin noloa.”
Mitä mieltä on väitteestä ”lavarunous sopii taiteellisille ja luoville”?
”Lavarunous sopii toki niille, jotka on luovia, mutta kaikki ihmiset on luovia. Lavarunous sopii ihmisille, joilla on jotain sanottavaa, koska jos sulla ei oo mitään sanottavaa niin mistä sä kirjotat?”
Entä ne oppilaat, jotka eivät saaneet juuri mitään aikaiseksi työpajoissa, miten he pärjäävät muuten koulussa, ovatko kiinnostuneita ylipäätään mistään mitä koulussa tapahtuu?
”En lähtis arvioimaan tätä niin, koska itsekin pärjään suuressa osassa aineita melko huonosti. Tunnen ihmisen, jolla on ongelmia päihteiden kanssa, mutta yllättäen hän kertoi tykkäävänsä paljon historiasta ja uskonnosta. Luulen, että ne jotka ovat lukiossa, ovat siellä hyvästä syystä.”
Kaikissa aineissa pitää kuitenkin kirjoittaa jotain. Jos lavarunotyöpajoissa vapaa kirjoittaminen tuottaa vaikeuksia, mistä se kertoo?
”Joillekin on helpompaa kirjoittaa essee jostain aiheesta, kuin kirjoittaa vapaasti. Jotkut eivät osaa tai halua ilmaista luovaa puoltaan.”
Millainen on onnistunut lavaruno?
”Riittävän lyhyt. Jos alat selittää jotain novellia siellä lavalla, se ei oo enää hyvä juttu. Sanoilla pitäisi maalata jokin kuva kuulijan mieleen. Jos pystyy helposti kuvailemaan mitä sä näät, ja saat sen saman kuvan kuulijan mieleen, olet onnistunut. ”
Työpajoissa Auran ja Juhon esitykset olivat Oskarin mielestä juuri tällä tavalla onnistuneita.
Yksi kirjallinen esikuva Oskarin on Kari Hotakainen, ironian ja komiikan vuoksi. ”Sillä on semmonen kyynisen vanhan äijän perspektiivi.” Oskarin on lukenut ikäisekseen paljon ja harvinaisia teoksia kuten Raamattu, Koraani, Mein Kampf, Kommunistinen manifesti…
Voiko lavarunolla muuttaa maailmaa?
”Ei. Sanoilla ei oo ikinä muutettu maailmaa, mutta sanoja johtavilla teoilla ainoastaan. Joka ikinen suuri johtaja, joka on ollut hyvä puhumaan, on ollut yhtä hyvä tekemään.”
Voiko lavarunolla vaikuttaa yksilön elämään?
”Voi, koska sanat herättävät ajatuksia ja ajatuksista lähtee teot.”
Tulevaisuudessa Oskari haluaisi opiskella musiikkia, mutta kirjoittaminen ja kirjailijan ammatti kiinnostaa myös.
Aurora:
Mitä asioita lavarunous on tuonut elämään?
”Tekstin jakamista. Ennen lavarunotapahtumissa käymistä en juuri jakanut tekstejäni. Silloin siitä harrastuksesta tulee enemmän näkyvä, se ei vain ole itsekseen kirjoittelua, vaan että sen pystyy tuomaan esiin konkreettisemmin. Jos kertoo muille että mä kirjotan, esittämällä pystyy kertomaan paljon enemmän kuin sen että kirjotan. Lavarunous on tuonut myös rohkeutta ylipäätään kaikkeen puhumiseen ja ajatusten jakamiseen, madaltanut kynnystä. Sekin, että on tavannut samanhenkisiä ihmisiä, tietää että on olemassa ihmisiä jotka kirjottaa ja saan heihin kontaktin. ”
Aurora on aina lukenut ja kirjoittanut paljon, ja hänelle luettiin lapsena paljon ääneen. Hän on harrastanut tavoitteellisesti myös muodostelmaluistelua ja tanssia. Lukiovuosina hän on pitänyt aktiivisesti päiväkirjaa, ja tästä on muodostunut rutiini, hän saattaa kirjoittaa montakin kertaa päivässä matalalla kynnyksellä. Lukion ilmapiiri tukee luovaa kirjoittamista ja muutkin tekevät samaa, kirjoittaminen ja itseilmaisu on ikään kuin arkinen asia. Lavarunous on Aurora kanava tunteiden ilmaisuun ja sen avulla ”pystyy näkemään suuremman määrän erilaisia tunteita”.
Minkä takia lavarunous on tärkeää?
”Mun mielestä se on ihan hirveän tärkeää että ihmiset tulee omalla naamallaan ja omalla persoonallaan, itsenään näkyvinä puhumaan omia ajatuksiaan ja laittaa itsensä tosi herkille, tosi haavoittuvaiseen asemaan. Pelkästään se on niin rohkeeta ja jotenkin suurta. Sitten vuorovaikutus yleisön ja esiintyjän välillä, mitä molemmat saavat siitä, näkee että toinen uskaltaa ja ylittää itsensä. Tässä ajassa on niin paljon sellasta et sanotaan asioita ilman et ajatellaan, anonyymisti, silloin sellanen oikea läsnäolo omana itsenään korostuu. ”
Missä lavarunoutta voi oppia tai miten?
Aurora: ”Kallion lukiossa… mun ei ole tarvinnut etsiä mahdollisuuksia, vaan ne on tullu mun luokse. Paremmaksi voi tulla tekemällä, käymällä tapahtumissa ja menemällä esittämään keskeneräistäkin asiaa. ”
Aurora on osallistunut muun muassa Ruusu open miciin, Mun tarina -hankkeen tapahtumiin ja Runokuuhun. Kallion lukio tarjoaa usein väylän: viimeisen vuoden aikana on tullut paljon esiintymisiä kirjallisen ilmaisun opettajan kautta kuten kirjamessut, suurlähetystöt tai Kansallisteatterin lavaklubi. Opettaja ohjaa esiintymistaitoisiksi tiedettyjä nuoria tilaisuuksiin.
Millaisia asioita haluaa käsitellä runoissa?
Toistuva teema on sukupuoli, sekä henkilökohtaisesta että yleisemmästä rakenteellisesta näkökulmasta. Hän on kirjoittanut läsnäolosta, ystävyydestä, ihmisten kohtaamisesta, ”millainen vastuu ja oikeus on, että voi käyttää omaa ääntään”. Kielellä leikittelyä, mielikuvien luomista.
Tekstien muoto vaihtelee enemmän kuin aiheet: välillä enemmän riimittelyä, toisinaan hän pyrkii siitä eroon. Pääosin Aurora esittää runot ilman säestystä, mutta välillä toteutus tehdään tanssin, äänimaiseman tai musiikin avulla. Lavarunoesityksissä on hänen mielestään suuret mahdollisuudet näiden avulla, teksti voi kasvaa ja laajentua. Mikään välttämättömyys se ei ole: ”pelkkä läsnäolo on jo niin paljon”.
Millaista palautetta on saanut teksteistä ja esiintymisistä?
”Tosi ihanaa. Itseluottamusta ja uskoa omaan kirjoittamiseen. Jos ei jaa tekstejä, uskoo ikuisesti, että ne ovat huonoja… Aika harva varmaan uskoo, että niiden kirjoittamat tekstit olis erityisen hyviä. Jakaminen vahvistaa uskoa omiin kykyihin. Jos joku tulee kertomaan, että on saanut (esityksestä) jonkun uuden ajatuksen tai liikuttunut tai inspiroitunut, siitä tulee se merkityksellisyys, et tän takia mä teen tätä. Ylipäätään se on ihanaa ja erityistä jos joku tuntematon uskaltaa tulla sanomaan jotakin, sanoi se mitä tahansa. Lavarunous mahdollistaa sen, että voi jakaa tekstejä tosi kirjavalle joukolle ihmisiä. ”
Auroran mukaan palaute on aina positiivissävytteistä, eikä lavarunokulttuuriin kuulu tulla moittimaan toisen tekstejä. Open miceissa useimmat yleisöstä ovat itse esiintyjän roolissa ja tämä tekee tilanteesta tasavertaisen. Kaikki toivovat kannustusta ja tukea.
Onnistunut lavarunoesitys on Auroran mielestä sellainen, jossa esittäjästä kuulee, näkee ja aistii ”iholla asti” että hän haluaa sanoa juuri sen mitä on sanomassa. Kuulee, että esittäjä on ajatellut tekstinsä huolellisesti. Esityksen uskottavuus tulee esittäjän läsnäolosta.
Suomalaisista lavarunoilijaesikuvista Aurora arvostaa monia, ja mainitsee mm. Jonna Nummelan ja Elsa Töllin. Ulkomaisista Madison Mae Parker, joka vieraili Runokuussa, ja jota Aurora pääsi itse haastattelemaan.
Voiko lavarunolla muuttaa maailmaa?
”Kohtaamiset, joita lavarunojen kautta syntyy, voivat olla tosi isoja yhden ihmisen maailmassa. Se, että joku löytää lavarunouden voi muuttaa sen maailman. Totta kai kun runot ovat usein yhteiskunnallisia ja vähemmistöjen edustajat pääsee ääneen, se on tosi tärkeää. Lavarunokulttuuri kokonaisuudessaan muuttaa maailmaa, koska se luo sellaisia tiloja ihmisille, jotka eivät ole ennen voineet määritellä itseään ja puhua omalla äänellään. Tämä kaikki on muutosta. ”
Aikuisten ja nuorten open micit:
Auroran mielestä nuorten tilaisuuksissa kaikki ovat erityisen tosissaan, koska nuorille on niin harvoin tilaisuuksia päästä puhumaan ja että heitä kuunnellaan. Aikuiset sen sijaan ovat tottuneita sanomaan mitä he ajattelevat ja heidät otetaan tosissaan jo valmiiksi. Nuorille nämä esiintymiset ovat iso juttu. ”Kaikki se puhe, että nuoret ei lue ja kirjota tai osaa ajatella itsenäisesti, tää on tosi vahva stereotypia eikä se pidä paikkaansa”.
Lataa kaikki haastattelut (pdf)