Etusivu >

”Tuntui että voin kirjoittaa mitä vaan ja se kaikki on taidetta.” Nuoren lavarunousharrastajan haastattelu.

”Tuntui että voin kirjoittaa mitä vaan ja se kaikki on taidetta.”

Nuoren lavarunousharrastajan haastattelu. Haastatellut ja litteroinut FM Riina Kontkanen. Haastateltavan nimi muutettu.

Olivia

Tutustui ensimmäisen kerran lavarunouteen lukiotyöpajoissa keväällä 2019. On tiennyt aiemmin esittävästä runoudesta, mutta ei yhdistänyt asiaa lavarunouteen. Koulussa on tosin puhuttu runoudesta muuten.

Mitä ajatuksia työpajat herättivät?

Olivia kiinnostui tosi nopeasti, huomasi että tässä on jotain uutta ja erilaista verrattuna siihen mitä aiemmin runoudesta ajatteli.

”Olen aina tykännyt runoudesta, mutta tämä toi mulle vapauden siihen.”

Olivia ehti jo esiintyä ensimmäisessä tapahtumassaan nuorten open micissa Vuotalolla 3/2019. Hän on aina rakastanut kirjoittamista ja kirjoittanut myös runoja, mutta ei ollut löytänyt vastaavaa kirjoittamisen vapautta.

”Tuntui että voin kirjoittaa mitä vaan ja se kaikki on taidetta”. Tämän jälkeen heräsi into päästä esittämään tekstejä. ”Esittäessä tuli tunne, että näillä runoilla on jotain merkitystä, kun sanon runon muodossa ääneen asioita joita en ole välttämättä sanonut kenellekään. Se vapaus vaan kasvaa siinä.”

Minkä takia lavarunous on tärkeää?

”Mun oman kokemuksen kautta se, että se tuo vapauden. Olen itse nuori, ja mulla on samanikäisiä frendejä, he kokevat samoin, että ei tarvii olla tietynlaista tai sellaista millaisena runous on meille koulussa opetettu. Tiedostin nyt, että esimerkiksi biisien sanat ovat runoutta. Lavarunouden kautta saa vapauden tehdä, ei tarvii rimmata, kaikki mitä sä teet sillä on merkitystä. ”

Miten tai missä lavarunoutta voi oppia?

”Totta kai konkreettisesti lavarunoustyöpajoissa, mutta eniten kirjoittamisella, ainakin omasta mielestäni omat runot ovat parantuneet koko ajan kun olen vain kirjoittanut. Mulla on aina päiväkirja mukana, voin laittaa sinne mitä tulee mieleen ja myöhemmin palata siihen, tutkia ja muokata sitä. Tekemällä oppii! Kirjoittaa vaan eikä luovuta, ja oli se mitä tahansa, kunhan se tuntuu itsestä hyvältä.”

Olivia on harrastanut teatteria, hän näyttelee, tanssii, laulaa ja maalaa. Hän on aloittanut kirjan kirjoittamisen ja suunnittelee omaa runokokoelmaa.

Aika monet lukiolaiset ovat kyselyssä sitä mieltä, että lavarunous sopii erityisesti luoville ja taiteellisille opiskelijoille. Mitä mieltä on tästä?

” Ensinnäkin kysyn, millainen on luova ihminen? Eihän luovuutta ole pelkästään maalaaminen, tanssiminen tai kirjoittaminen. Yksi mun elämän luovimmista ihmisistä on mun isosisko, joka ei harrasta oikeastaan mitään taidetta, mutta tekee elämässään jatkuvasti luovia ratkaisuja. Into ja ilo johonkin asiaan, se on luovuutta. Esim. nämä työpajat olivat tavallisilla äikän tunneille ihan kaikille ja se oli hyvä, ihan varmasti jollakin heräsi into kirjoittamiseen.”

Olivia on saanut positiivista palautetta runoistaan perheenjäseniltään ja ystäviltään. ”Tuntuu että he nykyään ymmärtävät mua paremmin. Nuorten open micissa oli kiva, kun itselle tuntemattomat tulivat sanomaan, että hyviä runoja. Oli mukavaa yhteisöllisyyttä siellä.”

Millaisia asioita tai teemoja haluaa tuoda teksteissään esille?

Joitakin tunteita, kuten ahdistusta on helpompi ilmaista runoissa, vertauskuvia käyttäen, esim. ”hiuksien rippeet”. Lapsuuttaan Olivia on kuvannut runossaan ilmaisulla ”kuun kultaisen valon vuodattama”. Ensirakkaudesta hän on kirjoittanut myös. ”Ensirakkaus on vain niin supersöpöä, siitä on ihana kirjoittaa.” Ilmastonmuutos, suhde perheenjäseniin, mieli, minäkuva ja ulkonäköpaineet. ”Olen pyrkinyt käsittelemään asioita omasta itsestä, mutta myös globaalimpia juttuja.”

Kirjallisia esikuvia on hankala nimetä tai muistaa, vaikka Olivia on lukenut paljon. Hän ottaa vaikutteita eri kirjoista ja kirjailijoilta. Lavarunoilijoista tärkeä on Aura Nurmi, koska hän oli ensimmäinen, jolta Olivia kuuli lavarunoudesta. ”Aura on myös kannustanut tosi paljon.”

Voiko lavarunolla muuttaa maailmaa?

”Kyllä! Sillä saa minkä tahansa ikäisen tai taustoista tulevan ihmisen äänen kuuluviin, millä tahansa kielellä. Sä pystyt sanomaan suoraan tai epäsuorasti, millä tahansa tavalla. Propagandalla tai sensuurilla ei pysty pienentämään sitä sanaa, jonka haluat sanoa.”

Ensiesiintyminen jännitti, mutta teatteritaustan ansiosta Olivia viihtyy lavalla. Lavarunoudessa ero on henkilökohtaisuus: ”Nyt olin Olivia, joka kertoo ajatuksiaan maailmalle. Se oli uutta ja jännittävää, mutta vapauttavaa.”

Millainen on onnistunut lavaruno?

”Sillä tavalla uskottava, että esittäjästä näkee, että hän uskoo itse sanoihinsa. Esittäjän ei tarvii välttämättä saada muita uskomaan, mutta kunhan uskoo itse itseensä ja omaan tekstiinsä. Nuorille tämä voi olla vaikeaa, varsinkin jos ei ole esiintymiskokemusta. Voi tulla epäilys, että onko tää tarpeeks hyvä. Voi olla välillä vaikea uskoa itseensä tässä maailmassa, ja varsinkin kun nuorena ettii itteensä ja omaa juttua. Tähänkin auttaa tekeminen ja toistaminen, ja vähitellen usko itseen ja omiin teksteihin vahvistuu.”

Luokkatilanteissa on usein läsnä ryhmäpaine ja voi olla vaikea tuoda itseään esille runojen ja tekstien muodossa luokkatovereiden edessä. Olivia tunnistaa ilmiön. ”Joistakin huomaa, että he ovat kirjoittaneet paljonkin, mutta kysyttäessä he vastaavat ´en mä oo tehny mitään´. Ryhmäpaine on valitettavasti nuorilla ongelma.”

Nuorten open micissa tilanne on eri: ”Sä tiedät, että kaikki ovat tulleet paikalle samalla tarkoituksella ja luultavasti fiilaa runoja, silloin se on helpompaa. Luokkatilanteessa ei ole samaa luottamusta ja varsinkin joillekin pojille on vaikea esiintyä tai tehdä runoja kavereiden läsnäollessa. On toki niitäkin, jotka uskaltavat olla omia itsejään kaikkien edessä.”

Onko sukupuolten välillä eroja?

Asennemuutosta, stereotypioiden vähenemistä ja rohkeutta vapaaseen itseilmaisuun on toki tullut. Olivia on huomannut tämän keskusteltuaan miespuolisten kavereiden sekä oman äitinsä kanssa. ”Mun äiti oli kasarinuori, ja se oli ihan hämmentynyt kun kerroin miten me voidaan olla yllättävän silleen, wuhuu, minä sanon mitä sanon ja teen mitä teen. Äidin nuoruudessa tämä ei olisi ollut mahdollista. Muutosta on tullut. Veikkaan kuitenkin, että pojille nämä asiat ovat vaikeampia, monet kaverini ovat sanoneet että jätkäporukassa ei puhuta mistään syvällisemmästä. Tosi sääli, miksei muka vois.”

Kirjoittamisesta ja lavarunoudesta:

”Uskon että mun frendeille lavarunous on tullut uutena asiana ja he ovat innostuneet kirjoittamaan. Työpajat ovat olleet tosi tärkeitä.”

”Me eletään ajassa, jossa esim. ilmastonmuutos on esillä. Nuorilla on suuri tarve vaikuttaa ja ne haluu vaikuttaa, mutta ei aina tiedä mitä kautta, onko se sosiaalinen media vai muu. Uskon että monelle on tullut olo, että runouden avulla voi saada ääntään kuuluviin, saat ajatukset ulos. Ei tarvitse kirjoittaa kokonaista kirjaa, vain joitakin runoja. Se on vapauttavaa ja tulee tunne, että pystyy vaikuttamaan.”

”Myös sen ymmärtäminen, että voi kirjoittaa mitä mieleen tulee, on tärkeää. Usein alkaa kirjoittaessa miettiä, että mulla pitää olla jokin visio tähän, ja pitää tietää mitä teen, mut ei tarvii, anna vaan mennä!”

”Ollaan frendien kaa puhuttu, että nykyään jos vaan istuu jossain, tuleekin olo että nyt mä voin kirjoittaa. Aiemmin on saattanut epäillä onks täs järkee tai onks mulla mitään sanottavaa. No on! Jos sul on ajatuksia, ja sul on kynä ja paperia, sul on sanottavaa.” Työpajat ovat siis toimineet hyvänä motivaattorina ja inspiraationa.

Lataa kaikki haastattelut (pdf)

Lue seuraava artikkeli

 Lue koko raportti