Kiiltomadon kesän kirjavinkit

Runous

Elsa Tölli: Fun Primavera (omakustanne 2020)

Kirja on oma pursuilevan värikäs ja kuriton pienoismaailmansa runoineen, valokuvineen, tussilla kirjoitettuine ajatuksineen ja piirroksineen. Fun Primaveran lukija saa matkustaa runoilijaminän matkassa lavarunouden maailmassa omasta huoneesta festarilavoille. Kollaasimainen kokonaistaideteos, jonka tekijä on omin käsin koostanut, liimannut ja skannannut.

Erkka Filander: Heräämisen valkea myrsky (Poesia 2013)

Hienosti rakennettu lyyrinen runoelma, joka pulppuaa aistivoimaista kieltä ja kauneutta. Teos kuvaa yhtä onnellista kesäpäivää omenapuiden ja purojen katveessa – luonto on siinä milteipä kuin yksi henkilöhahmo. Filanderin vilpitön tyyli on nykyrunouden kentällä tinkimätöntä ja omanlaistaan: siinä hehkuu 1800-luvun alun englantilaisten romantikkojen, erityisesti John Keatsin perintö. Silti tämä Filanderin esikoisteos on helposti lähestyttävä ja vaivattoman tuntuinen.

Aloysius Bertrand: Yön Kaspar (suom. Tommi Nuopponen & Aki Salmela, Savukeidas 2013)

Pieni, oudosti hohteleva jalokivi. Yön Kasparia (alkuteksti 1842) voi pitää proosarunouden syntytekstinä, joka vaikutti sittemmin muun muassa Charles Baudelairen Pariisin ikävään ja sen kautta vielä laajemmalle. Lyhyistä proosavinjeteistä avautuu eloisia näkymiä, jotka kuitenkin säilyttävät mysteerinsä. Käännös on erinomainen, ja suomentajat tarjoavat osuvasti taustatietoja.

Esseet

Jukka Mikkonen: Metsäpolun filosofiaa (Niin & Näin 2017)

Hieno, tiivis esseeteos metsästä ja metsän kokemisesta. Mikkosen tyyli on rikasta kuten kohteensakin. Teos etenee metsässä liikkumisesta tulentekoon, ja loppu äityy mehevään lahopuun puolustuspuheeseen. Metsäpolun filosofiaa on kohdallista luettavaa yhtä lailla retkeilijälle kuin metsänhoitajalle.

Romaanit

Matias Riikonen: Matara (Teos 2021)

Pojilla on metsässä oma valtakuntansa, joka muistuttaa antiikin Roomaa. Maailmoja nousee ja kaatuu siellä, missä aikuisia ei ole katsomassa. Riikosen romaani on kirjaimellisesti täysin omalakinen. Sääli, ettei Cormac McCarthy koskaan kirjoittanut perinteistä poikien seikkailukirjaa, mutta tuskin sekään olisi yltänyt Mataran tasolle. Oheen sopii myös Riikosen edellinen romaani Iltavahtimestarin kierrokset (2019).

Ali Smith: Kesä (suom. Kristiina Drews, Kosmos 2023)

Ali Smithin Vuodenaikakvartetin neljäs ja viimeinen osa. Julkaisupäivämäärä 22.6.

Kiiltomadon kriitikko Joonas Säntti: ”Smithin vuodenaikasarja, josta on nyt suomennettu kaksi ensimmäistä osaa, edustaa […] lohdullista, nokkelaa, hillitysti kokeellista kertomakirjallisuutta […]. Aiheet ovat suuria ja ajankohtaisia, käsittely kevyttä ja melko tarinallista. Kirjojen sisäkertomuksissa liikutaan kauas 1900-luvulle, mutta yhdistävänä teemana kulkee nykyisen Brexit-Britannian henkisen ilmapiirin tarkastelu. Viimeisessä osassa Kesä aiempien kirjojen tarinalankoja sidotaan yhteen.” Lue koko kritiikki vuodenaikakvartetin ensimmäisistä osista: Syksy & Talvi

Kari Aronpuro: Kääntäjän floppi (ntamo 2015)
David Markson: Lukijan luomislukko (suom. Kari Aronpuro & Silja-Maaria Aronpuro, ntamo 2015)

Hauska ja vetävä mutta historiallisen aineistonsa myötä äkkisyvä kaksikko, omaperäisiä kollaasiromaaneja kumpikin. Kaikki ikävä, kuten juoni, on heitetty menemään, ja tilalla on kutkuttavimpia lainauksia ja anekdootteja länsimaisen taide- ja kirjallisuushistorian varrelta. Markson-käännös ja Aronpuro-originaali liittyvät jatkoksi Aperitiff – avoin kaupunki -klassikolle (1965), jolloin teokset muodostavat kollaasitrilogian. Ne muistuttavat, että kirjoittamisen pitäisi aina alkaa lukemisesta. Lue teosten yhteiskritiikki Kiiltomadosta: Toiston taidetta.

Tove Jansson: Vaarallinen juhannus (suom. Laila Järvinen, WSOY 1957)

Janssonin muumikirjat ovat syystäkin ikivihreitä. Niiden keveä ote paikoin painavammista teemoista huolimatta lumoaa lukijansa ikään katsomatta. Vaarallinen juhannus (alkuteos 1954) tuo Muumilaaksoon yllättävän tulvan, joka tempaisee muumit leppoisan kesän vietosta kummallisen kelluvan teatterin matkaan. Uudet tuttavuudet, teatterin taika ja kesän mysteerit soljuvat ja pirskahtelevat esiin tässä oudossa näytelmässä.

Kiiltomato–Lysmasken on kaksikielinen kirjallisuuskritiikin verkkolehti. Kiiltomato etsii hehkuunsa kirjoja, jotka ansaitsevat lisää huomiota. Kiiltomadossa arvioidaan kotimaista ja käännettyä kaunokirjallisuutta sekä erityisesti kirjallisuutta käsitteleviä tietokirjoja.